Onnistunut oppimiskokemus palkitsee opiskelijaa ja ohjaajaa
Monelle yliopisto-opiskelijalle kesä tuo mukanaan harjoittelun tai kesätyön. Työpaikoilla otetaan vastaan näitä oppijoita erilaissa rooleissa: perehdyttäjinä, mentoreina, kollegoina tai peräti harjoittelun ohjaajina.
Harjoittelun aloitus on tärkeä vaihe, jonka aikana tutustutaan, luodaan käytäntöjä ja sovitetaan odotuksia toisiinsa. Monesti harjoittelussa ja ylipäätään työtä aloitettaessa on haasteena oman työskentelyn aikataulutus. Kokonaisuus on vielä hahmottumaton, yksityiskohdat tuntemattomia ja käsitys tehtävien viemästä ajasta vasta kehittymässä.
”Harjoittelijoiden on vaikea hahmottaa sitä, missä ajassa heidän odotetaan suorittavan tehtäviä. Yleensä he laittavat itselleen liian suuret aikapaineet. Tämä on meidän eli harjoittelutyönantajan osalta valitettavan yleinen puute perehdytysvaiheessa. Työtehtäviä ja työvaiheita pitäisi osata aikatauluttaa harjoittelijoille paremmin. Tämä korostuu erityisesti harjoittelijoiden kanssa, joilla ei ole vielä aikaisempaa asiantuntija-alan koulutusta.” (Ohjaaja, Turun yliopiston harjoittelupalaute 2020)
Asiantuntijuuden kehitys ei siis tarkoita pelkästään työn sisältöjen ja menetelmien tuntemusta vaan myös laajempaa ymmärrystä organisaation toiminnasta ja prosessien etenemisestä. Harjoittelussa opiskelija pääsee testaamaan omia työskentelytapojaan uudessa ympäristössä ja usein myös astetta isommissa saappaissa. Ohjaajana on hyvä tiedostaa, että monet kokeneelle itsestään selvät asiat ovat harjoittelijalle täysin uusia eikä niitä ole aina helppoa sanoittaa tai nostaa esille. Avoin keskustelu ja vapaamuotoisemman yhteydenpidon lisäksi ennalta sovitut tarkistuspisteet voivat rytmittää harjoittelujaksoa ja mahdollistaa pysähtymisen myös hankalampien tai monimutkaisempien kysymysten äärelle.
”Pidimme alkuperehdytyksen, meillä oli säännölliset ohjauskeskustelut sekä töiden seurantapalaverit. Harjoittelija osallistui myös jaksolle osuviin koulutuksiin, joista hän piti kovasti. Pidimme loppukeskustelun.” (Ohjaaja, Turun yliopiston harjoittelupalaute 2020)
Jos olet menossa uutena työntekijänä organisaatioon, ennakkoon valmistautuminen auttaa solahtamaan nopeammin sisään organisaatioon ja pohjustaa harjoittelun oppimiskokemusta. Työhön sisältyvä perehdytysjakso kannattaa käyttää hyödyksi ja miettiä myös itse, mitä haluaisit oppia/tietää. Opintoihin kuuluvaan harjoitteluun voi liittyä myös esimerkiksi harjoittelusuunnitelman tekoa, mutta vaikka näin ei olisi, voit tarttua toimeen itse! Myös työnantaja voi olla mukana tavoitteiden mietinnässä. Etenkin etäaikana vapaata vuorovaikutusta voi syntyä vähemmän, jolloin myös oma aktiivisuus on hyvä pitää mielessä. Omat kiinnostuksenkohteesi, ehdotukset ja kysymykset voivat avata uudenlaisia näkymiä myös harjoittelun sisältöön.
”Harjoittelija oli aidosti kiinnostunut alasta ja halusi tietää syyt tekemisiin eikä halunnut vaan tehdä hommia koska käskettiin, vaan syy miksi tehtiin tällä tavalla. Myös ehdotuksia ja parannuksia tuli, koska ilmapiiri oli suotuisa uusille ja erilaisille ajatuksille.” (Ohjaaja, Turun yliopiston harjoittelupalaute 2020)
Työelämässä käytetään coachingia eli valmennusta oman kasvun ja esimerkiksi esimiestyön tukena. Yksi valmennuksen suuntaus on ratkaisukeskeisyys, jossa pyritään kiinnittämään huomio omiin toiveisiin, tavoitteisiin ja unelmiin sekä rakentamaan polkua kohti näitä unelmia pienillä, käytännönläheisillä askelilla. Voisitko sinäkin lähestyä harjoittelua muutamien ratkaisukeskeisten kysymysten avulla?
Mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta harjoittelu olisi minulle hyödyllinen tai onnistunut?
Oletpa sitten opiskelija tai ohjaaja, voit jo ennakkoon kysyä itseltäsi mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta harjoittelu olisi ollut sinulle hyödyllinen tai että harjoittelu olisi ollut mielestäsi onnistunut? Tämä kysymys voi kirkastaa sitä mitä haluat harjoittelulla saavuttaa eli mitkä ovat harjoittelun tavoitteet.
Mikä olisi merkki siitä, että olet päässyt eteenpäin tavoitteessasi?
Tavoitteet voivat olla isoja tai pieniä, mutta jotta pystyisit havaitsemaan tavoitteen saavuttamisen, kannattaa miettiä miten tavoitetilanteessa oleminen näkyisi käytännössä. Kun olet pystynyt kirkastamaan ja löytämään tavoitteita harjoittelulle, pyri vielä konkretisoimaan niitä. Esimerkiksi jos tavoitteesi ohjaajana on oppia lisää ohjaamisesta tai opiskelijana vaikkapa alalla tarvittavasta osaamisesta, kysy itseltäsi, mikä olisi merkki siitä, että olet päässyt eteenpäin tavoitteessasi. Näin sinun on helpompi havaita omaa edistymistäsi harjoittelun aikana. Saatat myös huomata, että isomman tavoitteen voi pilkkoa pienempiin osiin, esimerkiksi ohjaamistaitojen oppimisen voisi jakaa vaikkapa aktiivisen kuuntelun taitojen hallintaan, yllättäviin tilanteisiin heittäytymisen opetteluun ja kykyyn sietää epämukavia tunteita.
Pohdi omaa tilannettasi asteikolla 1-10
Voitte käyttää harjoittelun ohjauksen ja oman kehityksen havaitsemisen apuna asteikkoa. Pohdi omaa tilannettasi asteikolla 1-10, kun 10 vastaa ideaalitilannetta tavoitteesi suhteen ja 1 päinvastaista tilannetta. Missä olet tällä asteikolla mielestäsi ennen harjoittelua oman tavoitteesi suhteen? Miksi juuri siinä kohtaa? Miksi et ole alempana? Entä mikä olisi realistinen lukema saavutettavaksi harjoittelun aikana? Onko se täysi 10 vai jotain muuta? Kun löydät lukeman, millainen tilanne oikeastaan on, kun olet siellä? Entä mikä olisi pieni askel eteenpäin asteikolla? Mikä olisi merkki edistymisestä?
Mikä saa sinut uskomaan, että tulet onnistumaan harjoittelussa / harjoittelun ohjauksessa?
Tällä kysymyksellä pyritään hahmottamaan omia voimavaroja ja motivaatiota. Huomiomme usein kiinnittyy niihin seikkoihin, jotka ovat vaikeita tai joissa olemme epävarmoja, mutta kehystämällä tilanteesi onnistumisen näkökulmasta, voit löytää elementtejä, jotka voimistavat sinua.
Kun harjoittelun ohjaajilta kysyttiin (Turun yliopiston harjoittelupalaute 2020), mitkä tekijät olivat vaikuttaneet harjoittelun onnistumiseen, liittyivät vastaukset monesti harjoittelijan oma-aloitteisuuteen ja aktiivisuuteen. Harjoittelun järjestelyyn ja ohjaukseen liittyvissä vastauksissa tuotiin puolestaan esiin muun muassa harjoittelijan oppimistavoitteita tukevat monipuoliset ja mielekkäät työtehtävät, systemaattiset tapaamiset ja harjoittelijan kyky kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä.
”Se, että tarjolla on riittävän konkreettisia, monipuolisia ja mielekkäitä työtehtäviä, jotka tukivat harjoittelijan oppimistavoitteita ja joita hän kykeni tekemään myös itsenäisesti. Lisäksi se, että harjoittelijalle on mahdollista osoittaa tehtävästä kiinnostunut ohjaaja, jolla oli tehtävään aikaa. Harjoittelun ajoitus osui siis kokonaisuudessaan nappiin.” (Ohjaaja, Turun yliopiston harjoittelupalaute 2020)
Pienilläkin toimilla voi olla suuri vaikutus. Uteliaisuus, ystävällisyys ja oppimisenhalu muodostavat hyvän pohjan toimivalle harjoittelulle, puolin ja toisin. Usein harjoittelijan suurin oivallus harjoittelussa voi olla ”minähän osaan jo!”. Opintojen aikana onkin kertynyt tietoja ja taitoja, joiden merkitys avautuu, kun niitä pääsee soveltamaan. Opiskelijan kehityksen huomaaminen onkin myös ohjaajalle palkitseva onnistumisen paikka.
Susanna Ahteensuu, Turun yliopisto & Reeta Lehmusoksa, Tampereen yliopisto
Julkaistu:
16.03.2022